Anoreksia ottaa, vie ja jättää
se antaa, ojentaa ja helpottaa
Anoreksia valehtelee ja kiroaa sinulle
se myös näyttää totuuden ja hellii sinua
Anoreksiaa ei pääse pakoon eikä piiloon
se ottaa syliin ja kuiskaa korvaasi käskyt kauneimmat
Anoreksia antaa sulla siivet selkään
se päästää sut pois.
Anoreksia iskee välillä enemmän tai vähemmän pahemmin. Kerran mä laihduin 50kg > 46kg +- kuukaudessa. Joskus saan sen kuriin enkä anna iskeä päähäni typeriä ajatuksia. Sillokun se saa musta otteen, rupeen laskemaan kaloreita (ja nyt oon alottanu Vhh- dietin helpottaakseni tätä prosessia), kalorilaskuri.fi on lempisivustoni ja pro-ana on paras ystäväni.
En uskalla puhua poikaystävälleni tästä, sillä pelkään hänen pahoittavansa mielensä, enkä halua parantua tästä ennenkuin olen laihtunut tarpeeksi. Sairasta, tiedän, mutta anoreksia otti mut rautoihi eikä siitä niinvaa päästä enneku ollaan tavoitteessa. Tuntuu vaan pahalta salata tätä rakkaaltani. Ongelma piilee ehkä siinä, että jos/kun kerron niin poikaystäväni alkaa kyttäämään syömisiäni ja pakottamaan syömään ja silloin mua nolottaa syödä hänen, hänen perheensä ja minun perheeni edessä. Hävettää miettiä kuinka possulta näytän syödessäni..
Mietin vaa mitä kaikki mun kaverit ja poikaystävä ajattelee oikeesti, et oonko oikeesti laiha ja vai läski. En tiedä. BMI sanoo toista, peili toista, vaaka toista ja läheiset toista.. Sen tiedän, että oma pää on yhtä selvä kun kettu kanatarhassa. Anoreksia vaan on toista mieltä.
Kuinkakohan kauan jaksan olla syömättä? Millonkohan kontrolli pettää? Toivottavasti ei ihan pian, sillä oon nyt hyvässä vauhdissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti